Tänään olisi koulun valmistujaiset. Yritin laittaa itseäni
nätiksi, meikistäni ei vaan tuntunut tulevan mitään. Olin ostanut jopa siistin
mekonkin, joka ei paljastanut kaikkea.
Äiti heitti minut koululle, olisi kuulemma nähtävä, että
todella saan paperin käteeni. No sainhan minä. Äiti oli ylpeä.
Työpaikkani sijaitsee samassa rakennuksessa kuin meidän
asunto. Tämä kaupunki on todella pieni, mihinkään ei ole pitkä matka. Olen
tehnyt nyt pari kuukautta satunnaisvuoroja täällä, ihan kiva paikka ja kivaa
hommaa.
Työpäivä meni nopeasti, asiakkaita oli pari, eikä joutenoloa
paljoa ollut. Tuleva ilta poltteli jo. Olisi tarkoitus mennä lammelle
piknikille, viettämään päättäreitä. Ehkä myös eksyä jonnekin muualle viettämään
loppuilta.
Kävin kotona vaihtamassa vaatteet. Iski taas
vaatekriisiä, mitä puen päälleni? Olisi pitänyt ostaa jotain uutta. Hätkähdin
puhelimen soittoon. Sanna soitti ja sanoi olevansa 5 minuutin päästä alaovella
kyydin kanssa. Vittu.
Kamala hoppu tuli ja heitin ensimmäiset käteen
osuvat vaatteet niskaan ja painelin rappuja alas.
Lammella oli kivasti porukkaa, tuttuja ja
tuntemattomia. Myös eräs Henri, jonka kanssa olen jo pitkään vaihdellut
katseita. Ehkä voisin mennä juttelemaan..
Olin jo kävelemässä Henrin luo, kun Johanna tuli
repimään minua luokseen.
”Tein meille kunnon sekoitukset kotona, sinun on Anna pakko
maistaa tätä!”, Johanna sano tohkeissaan jo ollessaan pienessä hiprakassa.
”Mikäs siinä”, ja kulautin juomaa kurkusta.
Ilta alkoi mukavasti, tyypit kertoivat kivoja juttuja, kävi
uimassa, otettiin aurinkoa, juotiin viiniä.
”Moi Anna! Oletko kauankin ollut täällä? Äsken vasta
huomasin sinut”, Henri kysyi ja istui vierelleni.
”No moi. Tulin jo pari tuntia sitten. Minun pitikin tulla
moikkaamaan sinua, mutta se jäi”, Anna selitti paistatellen auringossa.
Juteltiin mukavia, vaihdeltiin kuulumisia ja heitettiin härskiä läppää.
llan hämärtäessä alettiin tehdä lähempää tuttavuutta,
vaihdettiin suudelmia ja kosketuksia.
”Mennään minun luo”, Henri sanoi ja ojensi kätensä.
Heitin kamat kasaan ja ojensin käteni ”Mennään vaan”, niinpä
lähdettiin kävelemään Henrin luo. Sinne ei ollut matkaa kuin kilometri.
Ovesta sisään päästyä Henri suuteli kiihkoissaan
minua ja ohjasi meidät makuuhuoneeseensa.
Hän riisui meidän molempien vaatteita vuoron perään pois ja kaatoi meidät sängylle.
Aamulla heräsin alasti ja yksin sekaisesta sängystä. Missä
Henri? Toisesta huoneesta kuului kolinaa, Henri tuli huoneeseen.
”Anteeksi, en kai herättänyt? Ei ollut tarkoitus”, Henri
sanoi hiljaisella äänellä ja tuli antamaan suukon otsalleni.
”Ei, ei se mitään..”, sanoin hämilläni.
Onko tämä jotenkin vakavaakin? Mitä minulta meni ohi ja
missä vaiheessa? Harvoin sitä noin tunteellisia ollaan yhden yön jälkeen, kun
ei olla kauaa tunnettu.
”Tunnut erilaiselta kuin olen ymmärtänyt”, Henri sanoi
vilkuillessaan minua.
”Mitä meinaat?”, kysyin, vaikka ymmärsin kyllä minkä kuvan
hän on minusta saanut.
Pomppasin pois sängystä ja puin ripeästi ylleni Henrin nuolevien katseiden alla.
Henri otti minua kädestä kiinni ja veti minut keittiöön
pöydän ääreen, hän oli tehnyt aamupalaa nukkuessani.
”Luulin.. Luulin vain sinua jotenkin erilaisemmaksi, olitkin
mukava, hauska. Ei tosin omanikaan maine ole sinun mainettasi parempi”, Henri
mietti ääneen.
”Jaa. Et tiedä minusta mitään.”, toksautin. Luuleeko hän
tuntevansa minut yhden illan ja yhden yön seksin jälkeen? Mikä sika!
”Anna älä mene! Ymmärsit väärin!”, Henri huusi perääni. ”Ei
ollut tarkoitus loukata, pidän sinusta”, Henri jatkoi.
”Ihan sama”, huusin ja lähdin ulos ovesta. ’Kuoreni’ petti,
vaikkei olisi saanut. Tyhmä minä! Ei saisi nauttia otsasuudelmista, halauksista
tai mistään varsinkaan Henrin kaltaisen ihmisen tekemänä. En tahdo tunteita peliin,
en tahdo mitään vakavaa, en tahdo rikkoutua.
Kävelin kotiin pari kilometriä, krapulakaan ei pahemmin
haitannut.
Tänään olisi tanssiharkat ja ajoissa nukkumaan meno,
huomenna olisi työpäiväkin edessä.
Söin rauhassa aamupalaa, vaikkakin se olisi jo välipalaa
kellosta päätellen. Menin pakkaamaan laukun ja lähdin hallille. Kiitin etten
ollut juonut enempää, kuka jaksaa hyppiä krapulassa?
Muut olivat jo paikalla, tänään harjoitellaan tulevan
esityksen liikkeitä.
Ei tuntunut kamalan hyvin onnistuvan liikkeet minulta, olin
pettynyt. Ajatukset muutenkin hortoilivat siellä täällä. Olen aivan sekaisin.
Olisiko jo aika antaa periksi? Antaa anteeksi maailmalle.
Kotiin tultua menin suihkuun ja söin iltapalan. Kännykkä
tulvii viestejä.
Pari Henriltä, kysymyksiä kysymysten perään. Luulisi, ettei
häntä haittaa yhden yön juttu, hänhän on tunnettu niistä. Yksi viesti
Matiakselta, kysyi tavataanko. Hmm, tahdonko? Vastasin, että kiireitä. Sannakin
kirjoitteli hukanneensa minut yöllä.
Menen nukkumaan, olen väsynyt, olen poikki, olen rikki.
Kiva tarina. Kerrankii jotain erilaista.
VastaaPoistaMaialla uusi osa :)
VastaaPoista