Osa 2

Illan juotuani pari rauhoittavaa olutta olin nukahtanut sängylle. Heräsin aamulla oven paiskaukseen. Haukotellen tulin pimeästä huoneestani ulos.

”Vessa on varattu..”, sanoin pettyneenä.

Löntystelin jääkaapille nappaamaan aamupalaa. Aamuaurinko kurkisti keittiön ikkunoista sisään, ilma näytti raikkaalta.

Tein keittiön pöydän ääressä aamupalaa, Heli tuli vessasta ulos.

”Oletko oksentanut? Karsea haju tuli kun aukaisit oven!”, kysyin yököttyneenä.

”..Ei ollut kamalan hyvä olo..” Heli sanoi kuin olisi pelästynyt pahanpäiväisesti.

Syötyäni nopeasti jätin astiat pöytään ja kiiruhdin vessaan, pesin ja meikkasin kasvot sekä laitoin hiukseni. Tuli kiire pukemaan, kerkiäisin vielä kouluun ensimmäisille tunneille, kerrankin.

Koulun jälkeen menin Tanelille hengaamaan, mitäs muutakaan tekemistä keksisin.

Pelailtiin ps3:sta ja puhuttiin kaikenlaista. Taneli on jo yläasteelta lähtien ollut kaverini, hyvä sellainen.Aika harvoin kerkiämme näkemään kunnolla, mutta aina tavatessamme olemme kuin eilen nähneet. Juttu luistaa hyvin ja luottamus on kohdillaan.

”Nähdään viikonloppuna!”, huusin vielä ovelta ennen lähtöäni.

Kellokin oli jo paljon, mihin nämä päivät katoavat? Poikkesin ruokakaupassa kotiin tullessa, jotain pietä purtavaa oli saatava ja röökitkin olivat loppu.

Kotiin tullessa heitin kamat eteisen lattialle ja menin purkamaan ostokset. Keittiö oli sotkuinen, huomaa, ettei äiti ollut kotona. Hän on siisteyden perikuva. Milloinkohan hän edes palaisi? No ei sen väliä, ei hän kumminkaan kotona paljoa ole meidän kanssa.

Menin huoneeseeni, pistin musiikin soimaan ja menin sängylle makaamaan. Kuinka päivät onkaan tylsiä yksin ollessa. Kaikenlaiset ajatukset tulvivat mieleeni. Mitä tahdon elämältä? Tai voisinko lopettaa tämän säälittävän esityksen, etten muka mistään välittäisi? Kyllä minuunkin sattuu, en vain tahtoisi, että sattuu. Pintakuoreni on kova, en tahdo sitä kenenkään ohittavan. 

 

Nousin sängyltä säpsähtäen ja menin laittamaan tietokoneen päälle. Pari kiinnostavaa ihmistä näkyi facebookissa paikalla olevana.

- Terppa Matias (:

- Moro

- Santulla on kuulemma ensi viikonloppuna mökillä bileet. Oletko menossa?

Odotin tovin vastausta, näkyi vain, että Matias kirjoitti. Millaista romaania hän väkersi? Olemme Matiaksen kanssa olleet koko ylä-asteen melko hyviä kavereita ja ystävyys jatkui eri kouluihin lähdettäessäkin. Vihdoin ruutuun ilmestyi vastaus.

- Menen jos tulet kanssani (;

- Ei ollut tarkoitus aluksi mennä, mutta kaipa sitä voisi. Eihän sitä ole aina pakko juoda paljon, eihän? (:

Oikeastaan toivoinkin, että Matias tulee. Luulen, että meillä on aina ollut jotain vähän enemmän välillämme. Silti kumpikaan ei ole koskaan mitään asian suhteen tehnyt, molemmilla on ollut omat säätönsä ja seurustelunsa. Tosin itse en ole pitkään aikaan seurustellut kenenkään kanssa, säätänyt vain. Juttelin vielä hetken Matiaksen kanssa, jonka jälkeen lähdin lenkille. 

 

Ilma oli raikas ja synkkä. Kiersin vain pienen lenkin, jotta uni tulisi paremmin ja olo paranisi. Ja jos tälläinen säilyttäisi edes jotain terveellistä elämässäni.

 

Kotiin tullessa menin juomaan keittiöstä vettä, siinä äiti istui pöydän ääressä ja hymyili.

”Ai olit lenkillä. Huhuilinkin sinua, mutta vastausta ei kuulunut.”, äiti katsoi ihmetellen.

”Kiva nähdä joo sinuakin. Menen suihkuun ja petiin, väsynyt olo”, vastasin ja lähdin kylppäriin päin.

 

Kuinka suihkukin tuntui raikkaalta hyytävän iltalenkin jälkeen, raukea olo vain lipui ylleni. Sammutin suihkun ja kietaisin pyyhkeen märän kroppani ylle. 

Minä. Tarkkailin itseäni tarkasti peilistä. Löysin heti ihoni virheet ja puutteet. Pisamani ei onneksi ole kamalan näkyvät, minulle ne eivät sovi niin paljon mitä tahtoisin. Moni pitää minua haluttavana ja kauniina. Miksi? Olen tavallinen nuori, joita näkee kaupungilla. Tosin tämä on pieni paikka johon kaikki ovat juurtuneet ja näkee vain samoja naamoja. 

Avasin kylpyhuoneen oven, kylmä ilma virtasi suoniini. Hyi kun puistatti. Kävelin ripeästi huoneeseen kuivattelemaan ja pukemaan, oli hyvä päättää päivä unten ulapoille.